Pieni epäröinnin häivähdys käy mielessä kun mietin kaikkea mikä taakse jää. Ihana, rakas poikaystäväni, uskomattoman hienot hoitohevoseni, pohjimmiltaan ihan mukava perheeni joka on aina tehnyt kaikkensa mun vuokseni, hassut lemmikit Villikoira-Vili ja kissamme Pishu-Lontti, hullut ystäväni, loistava työporukka, ja lukematon määrä muita ihmisiä ja paikkoja joista jokaisen hyvästeleminen tulee särkemään mun sydämen. Onneks lomat on keksitty ja äiti on jo varannut lomaa tullakseen mun luokse lokakuussa ja nyt jo odotan mun ystävien vierailuja vaikka en oo edes suomesta lähtenyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti