Retkielämää kotona

Maanantaina menin tavalliseen tapaan seitsemäksi töihin ja tulin sieltä jo klo 11 jotta ehdittiin Tarun kanssa syömään ja tuliaisostoksille ennen sen lentoa kohti Suomen maata. Nyt on siis jo kuusi päivää kulunut ja mulla alkaa taas arki täällä auringon alla, eli lenkkeily tulee takaisin kuvioihin ja rafla-illalliset jää pois – tai ainakin vähenee huomattavasti!

 

No mutta eihän täällä voi aina olla kaikki hyvin vaan tytöt tuumas kotona että varmaan joku sulake palanut kun ei sähköjä näy mutta ehei – vuokraemäntä oli jättänyt laskut maksamatta ja sähkölaitos oli pistänyt meiltä virrat poikki. No eihän täs vielä mitään, mutta pankkien aukioloa oli jäljellä noin 45 minuuttia ja mä olin suuntaamassa Tarun kanssa lentokentälle, Johanna oli töissä ja Susanna luojan kiitos kotona, sillä rakas vuokrankiskojamme tuumas että nyt meidän pitäis sit käydä maksamassa tämä 180 € sähkölasku, jos mielitään saada tässä kuussa sähköt takasin. Ja kaiken huipuks tämä lasku oli siltä ajalta kun Rouva itse on vielä asunut täällä ja me ollaan oltu pahaa aavistamattomina Suomessa.

 

Susannan maksettua tämän ihan huimaavan summan pankissa – ja vain mainitakseni tämäkään ei espanjassa suju ihan ongelmitta – ja saman tien faksaten kuitin sähkölaitokselle jäätiin odottelemaan että joko saataisiin valoa kun ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtymään, mutta ei. Kuuden tunnin kuluttua vuokra-neiti soittaa että ei sitä faksia ole kuulemma tullut kun hänellä oli nyt tullut mieleen soittaa sinne saamarin laitokseen.

 

Siinä vaiheessa mulla tuli tämä touhu jo niin korvista ulos että mikäli osin ollut itse puhelimessa niin oisin kyllä sanonut muutaman valitun sanan Rouva-Yksinkertaiselle, että mitä mieltä oon tästä hänen asioiden hoitotyylistä – vaikka sitten Espanjaksi, koska tunnetustihan tarpeeks vihasena tai humalassa puhun ihan mitä kieltä tahansa.

 

No, seuraavana iltana, tiistaina, kello 21.00 istun edelleen parvekkeella, kynttilän valossa, märillä hiuksilla, ilman ruokaa ja miettien että milloin ensimmäinen torakka kiipeää kolostansa ihmetellen ennenaikaista pimeyttä meidän asunnossa. Aina ennen toivoin että mulla ois romanttinen mies joka laittais talon täyteen kynttilöitä jotta voitaisiin olla ihanasti hämärässä mutta tällä hetkellä oon kyllä hemmetin onnellinen että mulla on mies joka vie mut pois tästä pimeydestä!!  

Keskiviikkona klo 13 saatiin sähköt vihdoin takaisin.